Esimiesroolin vastuullisuus ja yksinäisyys, työtehtävien laaja-alaisuus sekä tiivis sidosryhmäyhteistyö on haastava ja lähes kellon ympäri pyöritettävä paletti yksin hallittavaksi. Mitä jos tämän kaiken voisikin jakaa?
Minea Ahlroth ja Risto Havunen (2015) tuovat teoksessaan Pomo puun ja kuoren välissä laajasti esille esimiestyöhön kuuluvia osa-alueita ja roolisisältöjä – ristiriitojakin. Teemoina ovat mm. tiimin jäsenestä esimieheksi, keulakuvana muutoksessa, myönteisen ajattelun vaikutukset, sidosryhmien hyödyntäminen työn tukena sekä esimiestyö ja lakien kohtaaminen. Teemoista yksinäisyys on se, johon nyt pureudumme.
Esimiesrooliin sisältyvät yksinäisyys ja itsenäisesti sekä päämäärätietoisesti asioiden eteenpäin vieminen – halusipa sitä tai ei. Esimies ei voi ainoastaan asettua muun työyhteisön kanssa yhtenäiseen rintamaan katsoakseen heidän kanssaan samaan suuntaan. Hänen on myös osattava tähystää ympärilleen 360-asteen laajakuvakatseella, havaittava mahdollisia hälytyssignaaleita sekä hallittava kulloiseenkin tilanteeseen soveltuvat toimintatavat, joilla reagoida niihin.
Roolin yksinäisyys ei kuitenkaan tarkoita muusta työyhteisöstä eristäytymistä, haaleampia ihmissuhteita tai omaan norsunluutorniin jäämistä. Jotta roolin toimivuus ja johtamisen sujuvuus olisivat mahdollisia, on esimiehellä oltava tietty etäisyys johdettaviinsa, jotta vältyttäisiin ei toivotuilta toimintatavoilta – suosimiselta, toisten puolelle asettumiselta, oman roolin ytimen kadottamiselta.
Sanassa yksinäisyys on varsin negatiivinen varaus. Ahlroth & Havunen (2015) tarjoavat tähän yksinäiseen rooliin ratkaisua kollegoilta ja muilta sidosryhmiltä saatavasta tuesta. Samassa tilanteessa ja asemassa olevien kesken on mahdollista jakaa tuntemuksia, käsitellä toimintatapoja, luoda uudenlaisia menetelmiä sekä parantaa myös omaa työssä jaksamista.
Vaikka esimieheltä tunnutaan vaadittavan toisinaan kohtuuttomia – kuka nyt oikeasti pystyisi tarkkailemaan ympäristöään jatkuvasti 360-asteen katseellaan ja suoriutumaan samanaikaisesti omista töistään esimerkillisesti – olisi osattava olla armollinen. Ei vain työyhteisölleen, mutta myös itselleen.
Roolin yksinäisyyteen ja työn haasteellisuuteen on kuitenkin olemassa ratkaisukeinoja.
Ahlrothin & Havusen (2015) mukaan
– hyvinvoiva esimies jakaa hyvinvointia myös työyhteisölle
– työtehtäviä delegoimalla vapautuu aikaa ja tulee tilaa uudelle
– vaikeimpienkin asioiden käsittely kollegoiden kanssa on suunta kohti parempaa
– palautunut ja levännyt esimies tekee palveluksen itselleen ja työyhteisölleen
Erilaisia keinoja haastaviin tilanteisiin ovat siis ulottuvillamme, valmiina hyödynnettäviksi. Vain yhteistuumin – toinen toisiamme tukien ja ympärillemme tähystäen – se on mahdollista.
Lähde Minea Ahlroth & Risto Havunen 2015. Pomo puun ja kuoren välissä, Talentum
Niina Inberg, projektityöntekijä, Satakunnan ammattikorkeakoulu